Näyttelijät

Petri Hutri

Hutri, Petri

( Hra Pekka Karhu - Kultainen vasikka )
Petrin elämässä esiintyminen on ollut mukana lapsesta asti tanssin, laulun ja musiikin muodossa. Tämä lahjakas rytmitaitaja oli 15-vuotiaana mukana Lopen teatterin toteuttamassa Jääkärin morsian- produktiossa. Tuo oli se hetki, kun teatterikärpänen puraisi nuortamiestä ja imaisi hänet kokonaan harrastuksen pariin. Siitä asti harrastus on ollut enemmän ja vähemmän osana Petrin elämää.
Teatteriharrastus vaatii sitoutumista ja voi ajoittain tuntua jopa rankalta ja raastavaltakin. Kuitenkin hän on pysynyt harrastuksen parissa vuosia. Pienen tauon jälkeen hän on tehnyt paluun lavalle Kultaisen vasikan myötä. Paluu on saanut Petrin mietteliääksi ja hän pohtii sitä mikä hänet on saanut palaamaan. Mieleen tulvivat muistot siitä millaisia huikeita tunteita ja hetkiä saa itse kokea, kun on saanut tuottaa katsojille iloa, elämyksiä ja antaa joskus jopa pohdittavaa. Niin suurta ja ainutlaatuista nautintoa ei voita Petrin sanoin mikään tässä maailmassa.
”Näytteleminen on mielestäni todella palkitseva harrastus ihmiselle, joka haluaa haastaa itseään. Ihminen ei koskaan ole täysin valmis. Koko ajan on jotain uutta opittavaa itsestään. Sen takia minä tätä harrastan”, Petri kiteyttää.
Saija Höykinpuro

Höykinpuro, Saija

( Liina Suvanto - Kultainen vasikka )
Tämän eloisan naisen ensikosketus näyttelemiseen tapahtui koulun joulunäytelmissä. Tuolloin harrastus ei kuitenkaan vielä saanut kipinää syttymään. Oma vaikutuksensa lienee myös sillä, että pienellä paikkakunnalla harrastusmahdollisuudet olivat pääosin urheilupainotteisia.
Vuonna 1995 opiskelut johdattivat nuorennaisen Helsinkiin, jossa harrastustarjonta oli runsasta. Vuodet kuluivat, harrastuksia tuli ja meni, Saija valmistui insinööriksi ja siirtyi työelämään. Elämä ja työura kuljettivat naisen hyvin erilaisiin tilanteisiin, joiden myötä kiinnostus ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja omaan kehittämiseen heräsi. Vuorovaikutuskurssille osallistumisen myötä improvisaatio tuli tutuksi. Sen jälkeen erilaiset tapahtumaketjut kuljettivat naisen teatteriharrastuksen pariin ja kolme vuotta sitten viimein Lopen kesäteatteriin.
Teatteriharrastus vaatii sitoutumista ja Saijan tapauksessa myös hieman pidempää matkaamista, mutta mikäpä harrastus ei sitä vaatisi. Erilaiset ihmiset, yhdessä tekeminen, ilon tuottaminen muille ja Lopen teatterin kaunis miljöö vetävät puoleensa.
Saijan mielestä parasta teatteriharrastuksessa on ollut oivallusten tie ja itsensä ylittäminen kerta toisensa jälkeen. ”Uusien asioiden kokeileminen ei ole koskaan liian myöhäistä. Kun ihminen on valmis laajentamaan epämukavuusaluettaan, elämä tarjoaa hyvinkin odottamattomia mahdollisuuksia”, Saija toteaa.
Anne Joutsensalo

Joutsensalo, Anne

( Taloudenhoitaja Aliina - Kultainen vasikka )
Lopen teatterissa mukana oleva ihastuttava Anne löysi teatteriharrastuksen pariin kansalaisopiston kurssin kautta reilu kolme vuotta sitten. Tuolloin nainen oli vuorotteluvapaalla, koska halusi kokeilla jotain uutta ja erilaista. Lopen kansalaisopiston kurssitarjontaa selatessaan, Annen mielenkiinnon herätti näytelmäkerhon kurssi. Annella ei ollut mitään aiempaa kokemusta näyttelemisestä, mutta rohkeasti nainen kuitenkin päätti ilmoittautua kurssille. Kurssin myötä kipinä teatteriharrastukseen syttyi. Nyt nainen on Kultaisen vasikan myötä kolmatta kesää lavalla.
Annea motivoi näyttelemisessä se, että siinä voi ja saa käyttää luovuuttaan. Anne nauttii yhtä lailla näytelmäharjoituksista kuin itse esityksistä. Pilke silmäkulmassa olevalle naiselle harrastuksessa parasta on, että saa vapaasti hullutella ilman, että tulee tuomituksi. Nainen lisää vielä, että harrastuksen parissa tapaa saman henkisiä ihmisiä, joilla on yhteinen tavoite ja päämäärä.
”Jos mielessäsi on ollut kokeilla tätä harrastusta, niin suosittelen lämpimästi. Tämä harrastus poistaa myös stressiä”, Anne rohkaisee niitä, jotka empivät lähteäkö teatteriharrastukseen mukaan vai ei.
Katariina Koskinen

Koskinen, Katariina

( Lahja Ahlroos - Kultainen vasikka )
Esiintyminen on kuulunut tämä nuorennaisen elämään vaihtelevalla intensiteetillä. Katariina pitää esiintymisestä, joten teatteriharrastus on ollut hänelle helppo valinta. Hän on toteuttanut luovuuttaan jo lapsena järjestämällä perheelleen erilaisia nukketeatteriesityksiä. Koulujen joulu- ja kevätjuhlien mielekkäimpiä muistoja ovat ne hetket, kun on päässyt lavalle.
Tämä energinen nainen on ollut pari vuotta mukana Lopen Nuorisoteatterissa, josta tie vei myös yhdeksi kaudeksi Espoon esittävän taiteen kouluun. Paluumuutto Lopelle sytytti jälleen kipinän teatteriharrastukseen ja näin Katariina päätyi Lopen kesäteatteriin ja kesän 2019 produktioon Kultainen vasikka.
Kultainen vasikka on alun perin Maria Jotunin komedia vuodelta 1918. Lopen kesäteatterissa se muotoutuu uuden sovituksen ja musiikin siivittämänä aivan uudenlaiseksi näytelmäksi. Katariina kokee produktion hyvin mielenkiintoisena, sillä hänellä ei ole aiempaa kokemusta musiikkinäytelmästä. Katariinan kiteytettyyn analyysiin siitä, että näytelmä on hyvän mielen näytelmä, on helppo yhtyä. Näytelmän musiikki, tanssi ja puvustuksen väri-ilottelu tekevät näytelmästä kepeän, vaikka pohdittavaksi nousee yllättävästi myös nykyäänkin ajankohtaisia teemoja.
Seppo Kuparinen

Kuparinen, Seppo

( Herman Ahlroos - Kultainen vasikka )
Vuoden 1989 produktio Tukkijoki imaisi tämän aktiivisen miehen mukaan teatteriharrastukseen. Tuolloin Seppo osallistui näytelmään Lopen Mieslaulajat ry:n riveissä. Mieslaulajien ja Teatterin hedelmällinen yhteistyö sai alkunsa samaisena kesänä. Vaikka Seppoa ei ole joka kesä lavalla nähty, on hän toiminut aktiivisesti taustalla mm. Mieslaulajien ylläpitämässä teatterin kahvilassa sekä lavasteiden parissa. Sepon lisäksi tämän kesän produktiossa Kultainen vasikka, nähdään myös muita Mieslaulajia kahvilan pyörittämisen lisäksi.
Tämän kesän Kultainen vasikka- produktio mukaan luettuna tämä konkari on viihtynyt näyttämöllä erilaisissa ja eri kokoisissa rooleissa neljänätoista kautena. Sepon mielestä hienointa teatteriharrastuksessa on huomata roolihahmon kehityksenkaari, joka alkaa keväisten harjoitusten haparoivista ensiaskeleista ja tiivistyy onnistumisiin lavalla. Harrastus on palkitsevaa ja Seppo kannustaakin kaikkia lähtemään rohkeasti mukaan, jos teatteriharrastus vähänkin kiinnostaa.
Jukka Pyyhtiä

Pyyhtiä, Jukka

( Kauppaneuvos Aksel Somero - Kultainen vasikka )
Tämä hauska ja eloisa mies on harrastanut näyttelemistä ja esiintymistä jo vuodesta 1994. Vaikka Lopen teatterista onkin tullut Jukalla vuosien varrella lähes elämäntapa ja toinen koti, hänen esiintymisensä ei ole rajoittunut pelkästään Lopen teatteriin. Hän on esiintynyt eri kokoonpanoissa ja keikkaillut muuallakin. Teatterin harrastaminen Lopen teatterissa on kuitenkin ollut luonnollinen valinta, sillä teatteri on paitsi sopivan lähellä myös yrittäjän kiireiseen arkeen helpoiten sovitettavissa.
Kesän näytelmässä Kultainen Vasikka, Jukka esittää Kauppaneuvos Someroa, joka tietää mitä rahalla voi saada ja myös ottaa sen. Jukka tarkastelee näytelmän aihetta yrittäjän silmin ja toteaa, että näytelmän sanoma on syväluotaavaa analyysi siitä millainen valta rahalla voi olla.
Jaana Ranta

Ranta, Jaana

( Puvustus - Kultainen vasikka )
Jaanan teatteriharrastus alkoi, ikävän, omassa elämässä tapahtuneen tragedian myötä. Vuoden murehtimisen ja surun jälkeen tuttava ehdotti naiselle teatterin toimintaan liittymistä. Jaana otti neuvosta vaarin ja lähti Vihdin teatterin taustavoimiin. Sen seurauksena teatteriharrastus tempaisi Jaanan mukaansa. Sillä tiellä Jaana on ollut jo vuodesta 1999. Lopen teatteriin Jaana eksyi sattumalta ja on viihtynyt mainiosti.
Jaanalle on kertynyt laaja kokemus teatterin taustavoimissa. Hän on pyörittänyt teatterin kahviota (pääemäntä seitsemän vuoden ajan), ylläpitänyt pukuvarastoa, vastannut harjoitusmuonituksesta, järjestyksenvalvonnasta ja toiminut kuiskaajana. Tämä energinen nainen on ehtinyt lisäksi avustamaan pukusuunnittelijaa ja huolehtimaan itsekin puvustuksen suunnittelusta. Jaana on nähty vuosien varrella myös teatterin lavalla erilaisissa rooleissa mm. tanssikohtauksia sisältävissä näytelmissä.
Teatteriharrastuksen maailmaan monimuotoisuus on Jaanalle tuttu ja hänen monimuotoinen kokemus harrastuksesta on oiva esimerkki siitä, että teatterin harrastamiseen kuuluu paljon muutakin mielenkiintoista tekemistä kuin lavalla oleminen. Parasta harrastuksessa on Jaanan mukaan se, että saa tavata uusia erilaisia, mutta kuitenkin saman henkisiä, ihmisiä. Näistä kohtaamisista voi syntyä jopa pidempiaikaisia ystävyyssuhteita. ”Ja teatterissa saa olla oma itsensä pingottamatta”, Jaana vielä toteaa.
Jaana kannustaa kaikkia teatteriharrastuksesta kiinnostuneita lähtemään mukaan. Teatteri on paljon muutakin kuin näyttelemistä – Jaana, jos kuka sen tietää. Jokaisella on tärkeä tehtävä produktioiden onnistumisessa. Jaana myös muistuttaa, että vaikka teatteriharrastus antaa paljon, se myös sitoo. Roolityön työstäminen aloitetaan vähintään puoli vuotta ennen esityskautta ja jokaisen panos vaikuttaa koko porukkaan. Harrastus vaatii itsekuria, panostusta ja sitoutumista – yhteistä päämäärää.
Eeva-Maria Söderberg

Söderberg, Eeva-Maria

( Eedit Honka - Kultainen vasikka )
Eeva-Maria on ollut mukana eri harrastaja- ja kesäteatteriproduktioissa vaihtelevalla frekvenssillä vuodesta 1997 alkaen.
Mukaan mahtuu myös musiikkinäytelmärooleja, ja laulaminen onkin ollut aina luonnollinen osa Eeva-Marian harrastekenttää. Hän on ollut mukana niin filharmonisessa- kuin oopperakuorossa (oopperat ovat kuoroa lukuun ottamatta olleet ammattilaisproduktioita), opiskellut laulua yksityisesti mm. Pentti Ikosen johdolla ja osallistunut useille laulukursseille eri produktioiden ja oopperakuoron kautta. Kevyen musiikin puolella hän on toiminut mm. Taisto Suonperän Tangoyhtyeen solistina. Hän omaa omien sanojensa mukaan myös hämärän lavatanssimenneisyyden, ja -nykyisyyden.
Elämänmittaisena erityisharrasteena on runonlausunta, jossa Eeva-Maria on debytoinut 4-vuotiaana. Hänellä on ollut useita omia lausuntatilaisuuksia.
Tämä luovuuden monitaituri on tekstiilialan artesaani, käsityöläinen, joka on opiskellut mm. teatteria ja elokuvantekoa eri opistoissa ja kursseilla. Opintoja myös videokuvauksessa ja editoinnissa, pukusuunnittelussa, käsikirjoittamisessa ja luovassa kirjoittamisessa.
Eeva-Maria luonnehtii itseään pseudointellektuelliksi, jolla on akateemisia pintaraapaisuja kotimaiseen kirjallisuuteen ja mediatutkimukseen. Erityisosaamisalueena hänellä on studiokauden kotimainen elokuva ja saman ajan suomalainen iskelmä- ja tanssimusiikki.
Tämä sosiaaliseksi erakoksi tunnustautuva nainen kärsii vahvasta esiintymisvietistä, sekä vähintään yhtä vahvasta esiintymispelosta. Eeva-Maria kertoo kokevansa luovan tekemisen elimelliseksi osaksi itseään; elämäntavaksi, joka valitsi hänet, eikä hän sitä, ja jota ilman ei ole kokonainen.
Tuoreena loppilaisena Eeva-Marialle oli itsestään selvää, että oman kylän teatteriin mennään mukaan. ”Teatteriharrastus ottaa paljon, mutta joskus, parhaimmillaan, antaa vielä enemmän”, hän kiteyttää suhteensa teatterin tekemiseen.
Kari Tuominen

Tuominen, Kari

( Jaakko Honka - Kultainen vasikka )
Omien sanojensa mukaan Kari on päätynyt teatteriharrastuksen pariin sukurasitteen saattelemana. Karin setä on tehnyt uransa Kansallisteatterissa. On vaikea uskoa, että sukurasite olisi ainoa syy tai motivaatio harrastukseen, kun näkee miehen heittäytymistä lavalla ja tutustuu tarkemmin siihen, missä kaikessa mies on ollut mukana.
Kari on harrastanut näyttelemistä vuodesta 1989 asti. Mukaan mahtuu kokemusta paitsi kesäteattereista myös Riihimäen Teatterista vuodelta 2005-2009. Kari on kiitollinen Riihimäen vuosista ja siitä, että on saanut kartuttaa näyttelemisen kokemusta ja rutiinia ammattilaisten seurassa.
Kun konkarilta kysytään millaisia eväitä hän antaisi teatteriharrastuksesta kiinnostuneille ja harrastuksen pariin haluaville, Kari kiteyttää asian empimättä ja rohkaisevasti yhteen lauseeseen: ”Voi heittäytyä luvan kanssa hulluksi, hyvässä ohjauksessa.”
Annariitta Virta

Virta, Annariitta

( Rva Katariina Ahlroos - Kultainen vasikka )
Avoin ja sosiaalinen Annariitta on aina rakastanut esiintymistä ja viihtynyt lavalla ihan pienestä tytöstä asti. Lapsuus- ja nuoruusaika täyttyikin eri instrumenttien ja lauluopintojen parissa ja esiintymiskokemusta karttui valtavat määrät. Näyttelemistäkin ehti siinä sivussa onneksi harrastamaan, koulun näytelmäkerhossa, nuorisoteatterissa ja erilaisissa hupitoimikunnissa.
Nuorena Annariitta haaveili vakavissaan näyttelijän tai muusikon ammatista, mutta elämä vei muita teitä. Musiikki ei kuitenkaan jäänyt, päinvastoin, vaikka näytteleminen joutuikin jäämään sivuun useammaksi vuodeksi musiikin tieltä.
Kokemuslista on Annariitalla vaikuttava: hän on laulanut useissa bändeissä solistina, kuoroissa ja lauluyhtyeissä. Keikkaillut, kilpaillut, levyttänyt, säveltänyt, sovittanut, konsertoinut ympäri maailman ja hetken jopa ihan ammattimaisesti lauluyhtyeensä kanssa; tälläkin hetkellä hän on mukana kahdessa eri lauluyhtyeessä ja kuorossa, sekä kokoamassa taas omaa bändiä ympärilleen. Tämän lisäksi Annariitta on vuosien aikana ollut mukana laulamassa ja tanssimassa useammassa musikaalissa, kuoro-oopperassa ja näyttelemässä useissa elokuvissa taustanäyttelijänä.
Pari vuotta sitten oli edessä paluu teatteriin ja Annariitta liittyi Klaukkalan Roinelan aikuisten teatteriryhmään. Kotiinpaluulta tuntunut päätös on jo poikinut useita näytelmäprojekteja. Lopelle tie löytyi sattuman kautta, kun Annariitta päätti tarttua sokkona tarjoukseen, jossa Lopelle etsittiin näyttelijää tiettyyn rooliin. Parin päivän päästä oltiinkin jo castingissa ja loppu on historiaa. ”Unelmarooli ojennettiin minulle tarjottimella”, kertoo Annariitta.
Koko kevät on ollut uuden oppimisen, oivaltamisen ja itsensä ylittämisen antoisaa aikaa. Myös Lopen Teatterin porukka, sekä teatterin miljöö saavat Annariitalta kiitosta. ”Oma roolini Katariina Ahlroos on aivan ihana. Tässä roolissa saa hakea kunnolla omia rajojaan ja heittäytyä rohkeasti lavalla tunneryöppyjen riepoteltavaksi”, Annariitta kiteyttää.

Lopen mieslaulajat

( "Robottikansalaiset" - Kultainen vasikka )
Kultainen vasikka- näytelmän tärkeä avustajajoukko tulee Lopen Mieslaulajista. Kuoro on perustettu vuonna 1968 ja se on siis toiminut jo yli viisikymmentä vuotta. Yrjö Heimonen, Reijo Kuparinen, Asko Lindfors, Jaakko Lindfors, Hannu Paavola ja Ari Salomaa näyttelevät kaikki ”robottikansalaisia”, vaikka esityksissä heistä nähdään lavalla kerrallaan vain neljä. Lopen Mieslaulajat ovat esiintyneet musiikkinäytelmissä jo 1970-luvun alkupuolelta asti, siis jo aiemmin kuin Lopen Teatteriakaan oli vielä perustettu, joten lauluvoimaa, lavapresenseä ja kokemusta löytyy.
Lopen Teatterin ja Lopen Mieslaulajien yhteistyö ei rajoitu vain näytelmien avustajina toimimiseen, vaan Mieslaulajien kuoro on hoitanut jo vuosia myös teatterin kahvion oheistoimintoineen. ”Hyvä ja toimiva yhteistyö teatterin ja kuoron välillä, sekä mukava porukka ja yhdessä tekemisen ilo ovat kaiken avain”, sanovat Lopen Mieslaulajien avustajat.
Kesän produktion Kultaisen vasikan avustajien roolihahmot, ”robottikansalaiset”, ovat meidän kaikkien yhteinen omakuva: kaapuun verhoutuneita, kasvonsa naamion taakse kätkeneitä massan mukana ja rahan perässä liikkuvia hahmoja. ”Heitä katsellessa saa nauraa – itselleen. Raha kun on aina niin ajankohtainen aihe”, sanoo ”robotikansalainen” Yrjö Heimonen.
Lopuksi Lopen Mieslaulajien avustajat kehottavat kaikkia tulemaan katsomaan kesän näytelmää. ”Kultainen Vasikka on hauska, musiikilla höystetty näytelmä, jota näytellään antaumuksella upeassa ympäristössä”, herrat kuittaavat.